lauantai 4. helmikuuta 2012

Alkuhaukahdus

Täällä bloggaajan uraansa aloittelee pieni Lyyti-hauva.
Olen jo kokonaisen vuoden ikäinen Welsh corgi pembroke-tyttö, joka nauttii rapsutuksista, leikkimisestä ja etenkin huomiosta.

Olen myös välillä aikamoinen Pintitojootti, mistä tämä bloginikin nimensä on saanut. Mikä se Pintitojootti sitten on? -En minä vaan tiedä, mutta sellainen minä kuulemma olen. 

Olen myöskin kiltti, kaikinpuolin mukava ja touhukas ja tykkään matkustella omistajieni mukana missä milloinkin ja nähdä uusia paikkoja.
Kyllähän muut koiratkin ihan kivoja ovat, mutta ihmiset - varsinkin miehet - ovat lempiväkeäni.
Onneni kukkuloilla olen silloin, kun onnistun nuolemaan jonkun naaman aivan läpimäräksi!!
Kyllähän minä toki vähän vihainenkin välillä yritän olla. Minua niin kovasti suututtaa, jos omistajini kaiken huomion vie joku toinen koira ja jään itse kakkossijalle, silloin tulen lähes poikkeuksetta mustasukkaiseksi. Enkä myöskään pidä siitä, että toiset koirat koskevat Minun ikiomiin lelu-aarteisiini, jotka olen huolella piilottanut.


Lopuksi voisin vielä kertoa vähän laumastani, joka koostuu minun ihmisistäni.
Pesämme sijaitsee Laukaan Lementtilässä, jossa asun rivitaloasunnossa kahden ihmiseni kanssa.
Villestä tykkään oikein paljon, hän niin kovasti aina minua lellii ja paijaa. Jonna välillä koettelee hermojani, kun aina pitäisi olla tottelemassa, eikä vastaan sanominen oikein auta - toisin kuin Villen kanssa.
Laumaani kuuluu myös Jokiniemessä asuvat mummi ja ukki, joiden luona on oikein mukava vierailla. Varsinkin, kun siellä saan aina syödä masun täyteen hekkuja ja paljon rapsutuksia. 

Tottahan toki minä kuitenkin itsepäisenä luonteena aina välillä keksin pieniä tihutöitä, joilla ärsyttää ihmisiäni. Välillä tykkään iskeä hampaani kaikkeen paperiseen, minkä saan revittyä oikein pieneksi silpuksi ympäri asuntoa ja olempa minä yhden seinänkin pentuaikoina pistänyt remonttiin.
Ja jos oikein hyvä tuuri käy, joskus saatan päästä jopa pienelle karkumatkalle, harmi vaan etten kovin kauaksi uskalla lähteä...

Saa nähdä kuinka pitkäkestoinen ja aktiivinen bloggaaja jaksan olla, mutta jospa ainakin pari kirjoitusta tulisi julkaistua.


Tässä vielä kuva minusta. Kuva on vanha, elämäni ensimmäisenä keväänä otettu, mutta poseeraan niin kauniisti, että kuva ansaitsee tulla julkaistuksi.
Myöhemmin lisäilen muitakin kuvia sekä pentuajoiltani, että vähän uudempiakin.

3 kommenttia:

  1. On se hyvä että Lyyti sai villapuvun muiden pukujen joukkoon.Pitäisköhän mummin ommella kesäksi hellemekko,

    VastaaPoista
  2. Tänään lauantaina odottelimme Lyytiä ja Jonnaa käväseen,mutta teillä taisi olla vieraita.Sievin serkku Luma-ystäväsi on yrittänyt kirjoittaa Jukka-enon kanssa mutta eivät poloset osaa käyttää.Mutta maanantaina me sitten kuulemme näemme,kiva juttu

    VastaaPoista
  3. HEI LYYTI. KIVA KUN NÄHTIIN OLI KIVA JUOKSENNELLA . MUTTA MINUN TÄYTYY SINULLE KERTOA ETTÄ MINULLA ON UUSI TYTTÖYSTÄVÄ TUOSTA NAAPURISTA. SEN NIMI ON LOTTA JA SEN ON SAMANVÄTINEN KUIN MINÄ MUTTA AIKA PALJON ISOMPI!!!OLLAAN LEIKITTY ULKONA MINÄ JUOSSUT AITAUKSESSA JA LOTTA TOISELLA PUOLELLA. MUTTA ERÄÄNÄ ILTANA LOTTA EI VOINUT VASTUSTAA VIEHÄTYSVOIMAANI VAAN LOIKKASI LUOKSENI AITAUKSEEN. SIINÄ MEILLÄ ILO ALKOI. MUTTA HETKEN PÄÄSTÄ LOTTAA TULTIIN HAKEEN POIS KOSKA RIITTA OLI SOITTANUT NAAPURIIN. VÄHÄKÖ OLI TYHMÄÄ. MAANANTAINA LÄHDEN ESPOOSEEN JA LUULEN ETTÄ MAALAISTYTÖT UNOHTUU JA LÖYTYY KAUPUNKILAIS PUUDELEITA. TERKUIN LUMA

    VastaaPoista