Lits Läts

Aamulla kun Jonna lähti kouluun ja Ville töhin minä päätin hiipiä sohvalle laukun luokse, josta löysin tamppoonirasian. Ne sitten vasta mukavia ovatkin, niissä on niin paljon nyhdettävää pumpulia! Kuten tavallista, Jonnan tullessa koulusta menin häntä heiluen ovelle vastaan, näin varmistin mukavan vastaanoton ja monet rapsutukset. Vasta myöhemmin pieni tihutyöni huomattiin, silloin esitin jo etten muista koko asiaa mistä moiset pumpulikasat ovat tulleet, joten säästyin toruilta. Ah, kuinka olenkaan ovela!

On minulla sadetakkikin, mutta se ei suojaa masua ja tassuja.

Illemmalla koin mukavan yllätyksen, kun ukki tuli käymään. Harmi vain että hän viipyi niin vähän aikaa, onneksi kuitenkin sen vähänkin ajan minä sain olla kokoajan huomion keskipisteenä.

Sen jälkeen pääsin pitkälle lenkille, voi sitä kuralätäköiden määrää! Nyt olen oivaltanut niiden mukavuuden. Ennen kiersin kaikki lätäköt hölmöyttäni kaukaa, en tajunnut miten mukava on sotkea. Lits Läts vain kuului kun tepsuttelin menemään märällä hiekkatiellä.
Kyllä siitä sitten sotkuakin syntyi... Kotiin tullessani huomasin joutuvani pesulle, harkitsin uudelleen ja tulin siihen tulokseen, että ehkä lätäköissä pomppimisen olisi voinut jättää vähemmälle, jos sillä olisi voinut välttää kylvyn. No, ei auttanut anova koiranpentukatsekaan, suihkuun minut vietiin mitään kyselemättä.

Suihkun jälkeen oli kiire saada oma haju takaisin. Kierin kotini jokaisella matolla ja taisin minä pienen märän läntin sohvallekkin käydä jättämässä. Ajattelin sitten, että ehkä saan hajuni paremmin takaisin, jos myllerrän olohuoneen maton alle. Ehkä se vähän auttoikin, mutta kuulemma näytin tyhmältä maton alle könytessäni.
Loppuillan aijon viettää sohvalla Jonnan ja Villen välissä Salkkareita ja Viidakon tähtösiä katsellen.

Kuva on otettu vuosi sitten mökkireissulla, kun lämmittelin takkatulen ääressä.

Mämmiset terveiset!

 Viimeaikoina olen ollut aika laiska bloggaaja, pahoittelut siitä. Puolustukseksi kuitenkin voin kertoa, ettei se ole lainkaan minun vikani, vaan tästä kaikesta syytän Jonnaa. Ymmärrettävistä syistä tarvitsen hieman apua blogitekstieni julkaisussa ja vaikka olisin innokkaasti ollut monena päivänä kertomassa kuulumisiani, Jonna ei ole auttanut niiden julkaisemisessa. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet hyvin kiireisiä, nimittäin Jonnan täytyi saada opinnäytetyö kasaan ja kokeita oli paljon, niimpä minun blogiharrastukseni jäi toissijaiseksi asiaksi.

mulkoilua...

Mutta nyt kuulumisiini. Päiväni kuluvat oikein makoisasti loikoillen ja nauttien hiljaisuudesta, nimittäin Jonnan sairasloma loppui ja taas alkoi koulunkäynti ja Villekin on päivät pois kotoa. Minun tehtäväkseni siis jää ottaa rennosti ja kerätä voimia päivän ajan, jotta jaksan olla innokkaana ottamassa perhettäni vastaan kun he saapuvat kotiin. Joskus kuulemma kerään voimia vähän liikaakin ja sitten innostukseni menee vähän yli, mutta on niin kivaa saada seuraa pitkän ja yksinäisen päivän jälkeen!
Kiltistikin olen muistanut olla. Yhden kirjekuoren olen vain silpunnut, mutta oma vika, mitäs jättivät sen eteisen lattialle!

Uudeksi lempipaikakseni on muodotunut makuuhuoneen sängynalunen, siellä minä nykyään vietän paljon aikaa, siellä on mukavan viileää ja rauhallista ja sieltä kuulee heti, jos joku on ovella.
Harmittaa vaan, kun päivän ajaksi makuuhuoneen ovi laitetaan aina kiinni, enkä pääse sinne. Joku varmaan luulee että voisin innostua leikkimään Jonnan rakkaalla pehmolampaalla ja -koiralla. Pah sanon minä, on minulla omatkin leluni!

Eilen oli taas jännittävä päivä. Aamu alkoi siivuousurakalla Jonnan kanssa, kun odotimme Villeä töistä kotiin. Tapani mukaan minä toimin työnjohtajana. Se on muuten oikein kivaa hommaa, mutta imuri on hieman pelottava, miksi sen täytyy huutaa niin kovaa? Eikö vähempikin riittäisi?
Jossain vaiheessa päivää aloin aistimaan odotusta ja tiesin, että kohta Ville saapuu kotiin, silloin juoksin makuuhuoneen sängylle, jotta yletyin ikkunasta vahtimaan, milloin Ville tulee. Tottahan toki minä tunnistan Villen nimen, joten tiesin ketä odottaa, kun Jonna kertoi minulle.

Sitten oli vuorossa sauna. Tiedän myös sen, mitä tapahtuu kun minulta kysytään, että "lähteekö Lyyti löylyihin", silloin minulla on tapana juosta saunan ovelle odottamaan, jotta kerkeän ensimmäisenä valita parhaan paikan. Saunassa on mukavaa, mutta kastumisesta en tykkää lainkaan. Saunaan juostessani en muistanut varoa suihkua ja pääni kastui, se oli kamalaa!

Lauantai-iltana Jonna ja Ville olivat käyneet ostamassa suklaamunia virpojille. Mutta mitä kummaa ne virpojat ovat, en ole koskaan tavannut sellaista? Jännityksellä odotin suraavaa aamua, jospa tapaisin elämäni ensimmäisen virpojan. Mutta ei. Tottakai olin juuri silloin Villen kanssa aamulenkillä kun meidän pääsiäisen ainoat virpojat kävivät. Keittiön pöydälle oli ilmestynyt pari värikästä risua, mutta edelleenkään en tiedä mitä ne virpojat oikein ovat. Tekisi mieli jyrsiä ne risut!

Toisinaan minut pakotetaan tekemään jotain typerää, kuten poseeraamaan minuuttitolkulla hölmön krääsän keskellä.