Ystäväni Emma

Ajattelin tulla raportoimaan teille päivästäni, sain nimittäin uuden ystävän.
Aamu alkoi samalla tavalla kuin aina ennenkin, herätessäni en aavistanutkaan, että tänään voisin tavata jotain niin suloista ja ruttuista.

Päivä oli tylsä, Jonna oli koulussa ja Villekään ei ollut kotona, joten vietin aamupäivän löhöillen. Ennen tämä olisi  ollut oiva tilaisuus tuhota kasa papereita tai vaikkapa syödä seinää, mutta nykyään olen aikuistunut enkä enää jaksa innostua sellaisista lasten hömpötyksistä, olenhan jo yli vuoden vanhakin!

Aika meni kuitenkin nopeasti ja kohta jo kuulinkin ääniä ovelta ja iloisesti juoksin ottamaan vastaan ihmisiäni.
Hetken päästä ovella oli taas joku, minulla ei ollut aavistustakaan kuka se saattaisi olla. Oven avautuessa näin jotain kummallista.
Se oli pieni, sen jalat olivat kaukana toisistaan, sen kuono oli lytyssä, se oli mahdottoman ruttuinen ja mikä kummallisinta - ei häntää laisinkaan! Mikä se oikein oli ja miten siihen tulisi suhtautua?
Minulle kerrottiin sen olevan uusi ystäväni Emma. Tarkemmin tutukailtuani tulin siihen tulokseen, että Emma oli englanninbulldoggi ja aika nuorikin vielä, vasta muutaman hassun kuukauden ikäinen.
Alkuun olin melko mustasukkainen siitä, että joku toinen tulee ja vie ihmisteni huomion, vielä omassa kodissani! Alun välien selvittelyjen jälkeen pääsimme kuitenkin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen ja annoin Emman jopa lainata luutani.

Välillä, kun temuamisemme sisällä alkoi kyllästyttää ihmisiäni, pääsimme takapihalle temmeltämään. Siellä Emma oli varsin tylsää seuraa. Se löysin seinän nurkasta suuren lumilapion, jonka kanssa se sitten leikki mieluummin kun minun. Ajattelin, että se on vähän sekaisin päästään, eihän kukaan täysijärkinen pure ja hauku Lapiolle? Eihän? Pari pientä murhadusta vielä ymmärtäisin, mutta että lapion kanssa jaksetaan viettää koko ulkoiluaika. Näky oli mielestäni niin huvittava, että käskin Jonnaa ottamaan siitä videokuvaa, jonka voitte katsoa kirjoitukseni alareunasta. (Mummille tiedoksi, se tapahtuu painamalla ruudun alareunassa olevaa kolmiota (eli Play-nappia) ja laita myös äänet koneeseen painamalla fn + f12 useamman kerran))

Aikani Emman touhuja katselleena tylsistyin ja päätin hypätä lumipenkan yli, joka on minulle tehty aidaksi. Tilaisuus oli oiva, sillä huomasin ihmisten kiinnittävän huomion vain Emmaan, joten kukaan ei huomaa jos käyn pienellä tutkimusretkellä.
Retki osoittautui kuitenkin tylsäksi, halusin melko pian palata takaisin, mutta en päässytkään enää toisesta suunnasta penkan yli takaisin pihaan. Onneksi Jonna kiersi hakemaan minut toista kautta, muuten olisin voinut eksyä. 

Olin ladannut videon ensin väärää kautta, joten se ei toiminut. Latasin uudelleen, toimiiko nyt?

Hiihtoloma

Takana on melko tylsä hiihtolomaviikko, minua ei ole viety edes pulkkamäkeen!
Päiviäni on kuitenkin piristänyt keväinen aurinko, joka on pilkahdellut lähes joka päivä.
Hiihtoloma on mennyt löhöillessä, naapureiden puuhia ikkunasta kytätessä ja lumipallojen perässä juostessa.

Löhöilyä

Viimetalvena lumipallot olivat mielestäni tylsintä mitä tiedän, kuka hullu niiden perässä alkaa juosta kun ne kuitenkin heti hajoavat tai uppoavat lumeen?
Tänävuonna suojakelien tultua kuitenkin muutin mieleni niistä ja nyt olenkin innokkaasti pesäni takapihalla juossut lumipallojen perässä ja ottanut niitä ilmasta kiinni. Tämäkin leikki kuitenkin loppui lyhyeen kun takapihani vuorautui lumikinosten alle, kun katolta tippuivat lumet. Nyt en saa olla takapihalla juuri lainkaan, koska jostain aivan käsittämättömästä syystä ihmiseni luulevat että karkaisin, kun kinosten yli pääsen nyt kiipeämään pois pihasta. Pah sanon minä, korkeintaan pienellä tutkimusretkellä kävisin ja palaisin, kun nälkä yllättäisi. 

Viime viikonloppuna Jonna sai taas siivuousintoilukohtauksen ja siivottuaan lähti ostamaan viherkasveja. Ennen niiden asettelua hän kuitenkin luki netistä Feng Shui-oppaita ja sisusti pesämme niiden mukaan. Nyt hyvä energia pysyy pesässä ja pääsee liikkumaan hyvin, tuoden positiivisen mielen. Enää puuttuu vain tuulikello ja pieni sisustussuihkulähde, sitten tämän pesän Feng Shui on täydellinen.

Tänään lauantaina aamu alkoi oikein mukavasti. Ville heräsi aikaisin ja lähti töihin, me Jonnan kanssa sängyssä käänsimme kylkeä ja jatkoimme unia.
Parin tunnin päästä alkoi kuitenkin pissahätä painamaan ja menin herättelemään Jonnaa läpsien häntä nätisti kasvoihin tassullani ja välillä vaihtaen läpsimisen nuolemiseksi.
Kun vihdoin sain Jonnan heräämään tiesin, että nyt on aamulenkin aika. Keli oli lämmin ja aurinkoinen, joten päätimme kävellä kylälle ja katsella mitä siellä tapahtuu.
Liukkauiden teiden takia matka taittui hyvin hitaasti, ettei Jonna taas kaatuisi ja loukkaisi itseään. Kärsivällisesti minä kuitenkin odottelin, enkä paljoa hoputtanut, vaikka mieli kyllä tekikin.
Kylällä kävellessämme alkoikin Jonnan kahvihammasta kolottaa, päätimme poiketa Samin luona aamukahvilla. Samin luona oli melko tylsää, pari tuntia katselin kun Sami istui tietokoneella ja Jonna pelasi Play Stationilla GTA:ta, eikä kukaan leikkinyt minun kanssani.
Onneksi sitten lähdettiin kotiin.



Ei mennyt kauaa kun mummilasta soitettiin. Lähdimme käymään siellä kahvilla. Tai no, muut saivat syödä herkkuja, minulle annettiin pari kuivakkaa kananpalaa ja nekin minun täytyi etsiä piilosta, ennen kuin sain syödä ne. Rankan etsintäoperaation loputtua vietin loppuajan makoillen ja katsellen kun muut pelasivat Trivial Pursuitia.