maanantai 6. helmikuuta 2012

Retki hiekkamontuille

Tänään onkin ollut varsin mukava päivä.
Aamulla ulos astuessani koin oikein mieleisen yllätyksen, kun tassut eivät enää palelleetkaan. Ihmisteni mukaan siellä oli enää vain kuusi astetta pakkasta, joten kyllä kelpasi köpötellä.

Täältä minä tulen!!!
Aamiaisen ja pienen löhöilyhetken jälkee Jonnan ystävä Minttu sitten soittikin ja pyysi meitä ulkoilemaan. Olin mielissäni, sillä tiesin pääseväni temmeltämään vapaana ja mikä parasta, tapaamaan parhaan koiraystäväni Bertan.
Bertta on amerikanbulldoggi ja aika lailla minua suurempi, mutta se ei menoa haittaa. Bertan kanssa olemme tunteneet pennusta asti, joten suuresta kokoerosta huolimatta en yhtään pelkää häntä!

Automatka oli pitkä ja tylsä, kovasti olisin halunnut jo tervehtimään takaosassa matkustavaa Berttaa, mutta jostain syystä ihmiset eivät päästäneet meitä leikkimään autossa, en kyllä ymmärrä miksi.

Matkamme päättyi syrjäisille hiekkamontuille ja siellä olikin tilaa temmeltää.
Ei minua haitannut vaikka en Bertan perässä pysynytkään, eikä edes se, että lyhyiden tassujeni takia juutuin välillä lumikinokseen kiinni, sitkeästi pyristelin pois ja jatkoin matkaani!
Välillä oli kuitenkin rauhoituttava ja pysähdyttävä poseeraamaan, kun Minttu-täti halusi kuvata söpöä olemustani.

Toisinaan maltoimme myös hengähtää
En siinä touhun tiimellyksessä huomannutkaan, kun suuri poika-koira oli liittynyt seuraamme. En tiedä mistä se tuli, mutta yhtäkkiä se vain oli siinä. Kai se olisi halunnut leikkiä, mutta minua hieman pelotti, katsoin parhaaksi piiloutua Villen taakse, siellä oli turvallista.
Onneksi tuo suuri ja pelottava ilmestys tultiin pian hakemaan pois.

Kohta alkoikin jo tulla vilu, enhän minä sitä huomannut, mutta ihmiset valittelivat kylmyyttä, joten päätimme että on aika lähteä.
Toisinaan tykkään juosta karkuun silloin, kun olisi aika lähteä, mutta tänään olin kaikesta riehumisesta niin väsynyt, että päätin ihan suosiolla antaa ottaa itseni kiinni.

Kotiin päästyämme näytti siltä, että pitäisi imuroida ja vähän siivota.
Päätin heti ottaa työnjohtajan roolin ja asetuin mukavasti sohvalle valvomaan siivousoperaatiota.

Välillä matka tyssäsi.




5 kommenttia:

  1. Kyllä huomaa että on pintillä ollu raskas päivä.

    VastaaPoista
  2. Hahah, ihana kirjotus :) Seuraavan kerran pitää ottaa videokamera mukaan niin voi ikuistaa videolle Lyytin hupaisat myllertämiset hangessa.

    VastaaPoista
  3. Kolmannen kerran alan nyt kirjoittaa tätä samaa,ja eikun jostakin syystä painan johonkin ja teksti häipyy.Lyyti kävi taas piristämässä ukkia ja mummia.Se nuuski joka nurkan ja lelut jotka eivät kelvanneetkaan.muistinkin että naapurin kaksi koiraa kävivät ja jättivät hajunsa Lyytin reviirille. Lyyti on erittäin viisas ja oppiva koira sillä sen isäntä ja emäntä kouluttavat sitä hyvin.Mutta mummi ja ukki saa sitä vähän hemmotella,vai mitä.toivotaan että pakkkaset hellittävät niin olisi neljäjalkastenkin kivempi tehdä pitempiä lenkkejä.terveisiä kaikille kolmelle,mummilasta

    VastaaPoista