Lits Läts

Aamulla kun Jonna lähti kouluun ja Ville töhin minä päätin hiipiä sohvalle laukun luokse, josta löysin tamppoonirasian. Ne sitten vasta mukavia ovatkin, niissä on niin paljon nyhdettävää pumpulia! Kuten tavallista, Jonnan tullessa koulusta menin häntä heiluen ovelle vastaan, näin varmistin mukavan vastaanoton ja monet rapsutukset. Vasta myöhemmin pieni tihutyöni huomattiin, silloin esitin jo etten muista koko asiaa mistä moiset pumpulikasat ovat tulleet, joten säästyin toruilta. Ah, kuinka olenkaan ovela!

On minulla sadetakkikin, mutta se ei suojaa masua ja tassuja.

Illemmalla koin mukavan yllätyksen, kun ukki tuli käymään. Harmi vain että hän viipyi niin vähän aikaa, onneksi kuitenkin sen vähänkin ajan minä sain olla kokoajan huomion keskipisteenä.

Sen jälkeen pääsin pitkälle lenkille, voi sitä kuralätäköiden määrää! Nyt olen oivaltanut niiden mukavuuden. Ennen kiersin kaikki lätäköt hölmöyttäni kaukaa, en tajunnut miten mukava on sotkea. Lits Läts vain kuului kun tepsuttelin menemään märällä hiekkatiellä.
Kyllä siitä sitten sotkuakin syntyi... Kotiin tullessani huomasin joutuvani pesulle, harkitsin uudelleen ja tulin siihen tulokseen, että ehkä lätäköissä pomppimisen olisi voinut jättää vähemmälle, jos sillä olisi voinut välttää kylvyn. No, ei auttanut anova koiranpentukatsekaan, suihkuun minut vietiin mitään kyselemättä.

Suihkun jälkeen oli kiire saada oma haju takaisin. Kierin kotini jokaisella matolla ja taisin minä pienen märän läntin sohvallekkin käydä jättämässä. Ajattelin sitten, että ehkä saan hajuni paremmin takaisin, jos myllerrän olohuoneen maton alle. Ehkä se vähän auttoikin, mutta kuulemma näytin tyhmältä maton alle könytessäni.
Loppuillan aijon viettää sohvalla Jonnan ja Villen välissä Salkkareita ja Viidakon tähtösiä katsellen.

Kuva on otettu vuosi sitten mökkireissulla, kun lämmittelin takkatulen ääressä.