Hiihtoloma

Takana on melko tylsä hiihtolomaviikko, minua ei ole viety edes pulkkamäkeen!
Päiviäni on kuitenkin piristänyt keväinen aurinko, joka on pilkahdellut lähes joka päivä.
Hiihtoloma on mennyt löhöillessä, naapureiden puuhia ikkunasta kytätessä ja lumipallojen perässä juostessa.

Löhöilyä

Viimetalvena lumipallot olivat mielestäni tylsintä mitä tiedän, kuka hullu niiden perässä alkaa juosta kun ne kuitenkin heti hajoavat tai uppoavat lumeen?
Tänävuonna suojakelien tultua kuitenkin muutin mieleni niistä ja nyt olenkin innokkaasti pesäni takapihalla juossut lumipallojen perässä ja ottanut niitä ilmasta kiinni. Tämäkin leikki kuitenkin loppui lyhyeen kun takapihani vuorautui lumikinosten alle, kun katolta tippuivat lumet. Nyt en saa olla takapihalla juuri lainkaan, koska jostain aivan käsittämättömästä syystä ihmiseni luulevat että karkaisin, kun kinosten yli pääsen nyt kiipeämään pois pihasta. Pah sanon minä, korkeintaan pienellä tutkimusretkellä kävisin ja palaisin, kun nälkä yllättäisi. 

Viime viikonloppuna Jonna sai taas siivuousintoilukohtauksen ja siivottuaan lähti ostamaan viherkasveja. Ennen niiden asettelua hän kuitenkin luki netistä Feng Shui-oppaita ja sisusti pesämme niiden mukaan. Nyt hyvä energia pysyy pesässä ja pääsee liikkumaan hyvin, tuoden positiivisen mielen. Enää puuttuu vain tuulikello ja pieni sisustussuihkulähde, sitten tämän pesän Feng Shui on täydellinen.

Tänään lauantaina aamu alkoi oikein mukavasti. Ville heräsi aikaisin ja lähti töihin, me Jonnan kanssa sängyssä käänsimme kylkeä ja jatkoimme unia.
Parin tunnin päästä alkoi kuitenkin pissahätä painamaan ja menin herättelemään Jonnaa läpsien häntä nätisti kasvoihin tassullani ja välillä vaihtaen läpsimisen nuolemiseksi.
Kun vihdoin sain Jonnan heräämään tiesin, että nyt on aamulenkin aika. Keli oli lämmin ja aurinkoinen, joten päätimme kävellä kylälle ja katsella mitä siellä tapahtuu.
Liukkauiden teiden takia matka taittui hyvin hitaasti, ettei Jonna taas kaatuisi ja loukkaisi itseään. Kärsivällisesti minä kuitenkin odottelin, enkä paljoa hoputtanut, vaikka mieli kyllä tekikin.
Kylällä kävellessämme alkoikin Jonnan kahvihammasta kolottaa, päätimme poiketa Samin luona aamukahvilla. Samin luona oli melko tylsää, pari tuntia katselin kun Sami istui tietokoneella ja Jonna pelasi Play Stationilla GTA:ta, eikä kukaan leikkinyt minun kanssani.
Onneksi sitten lähdettiin kotiin.



Ei mennyt kauaa kun mummilasta soitettiin. Lähdimme käymään siellä kahvilla. Tai no, muut saivat syödä herkkuja, minulle annettiin pari kuivakkaa kananpalaa ja nekin minun täytyi etsiä piilosta, ennen kuin sain syödä ne. Rankan etsintäoperaation loputtua vietin loppuajan makoillen ja katsellen kun muut pelasivat Trivial Pursuitia.