Mökkeilyä

Nyt on taas puhti juostu pois vähäksi aikaa, pääsin nimittäin mökille.

Päivän paistattelua laiturilla

Perjantaipäivä meni hyvin hitaasti, jouduimme Villen kanssa odottamaan ilta kymmeneen asti että Jonna pääsee töistä ja voimme lähteä matkaan. Sitten vielä pitkä ja tylsä autossa istuminen... Vihdoin kello 23.30 olimme perillä määränpäässä ja pääsin hyppäämän autosta. En tiennyt minne olisin mennyt, niin paljon oli tutkittavaa! Kello oli kuitenkin jo paljon ja pitkä päivä oli takana, joten pian täytyi alkaa nukkumaan. Minun ihmiset menivät parvelle nukkumaan, minua sinne ei otettu, en muka olisi osannut kiivetä niitä rappuja. Päädyin sitten sohvalle nukkumaan, koska siitä oli suora näköyhteys perheeseeni, siinä minä kärppänä vahtasin ja heti kun kuulin jonkun vähäkin kääntävän kylkeä olin valmiina toivottamaan hyvät huomenet. Mutta aamuun oli pitkä aika, monta kertaa kerkesin yön aikana innostua turhaan...





Seuraavana aamuna pääsin heti herättyäni naapurimökille moikkaamaan sukulaisia. Löytyi sieltä mukava leikkikaverikin minulle, nimittäin Jonnan serkku, jonka kanssa juoksimme ympäri mökin pihamaata. Virtaa minulla oli niin paljon että en paljoa rapsuteltavaksi malttanut pysähtyä.











Sitten Jonna ja Ville päättivät lähteä ajelulle, siitä ideasta minä en oikein innostunut, niin paljon olisi ollut tilaa temmeltää, mutta minut vaan pakotettiin autoon.
Illalla saunottiin. Tälläkertaa minäkin pääsin mökin saunaan ihan lauteille asti, ihan ylimmälle en kuitenkaan uskaltautunut. Ja olin myös niin arkajalka että uiminenkin jäi väliin.

Uskaltaisikohan sitä pulahtaa...

Saunasta tultuamme mökin pihalla harhaili pörröinen musta otus, lähemmin tarkasteltuna se osottautui koiraksi. Sen kanssa oli hetken aikaa kiva juoksennella, mutta sekin ilo loppui lyhyeen kun minut laitettiin sisälle. Ihmiseni olivat saaneet jostain päähänsä että saattaisin karata kauas sen kanssa. Pah, aina epäilemässä pahinta minusta. Katselin vielä kauan ikkunasta kun tuo tuntematon juoksenteli Minun reviirilläni, se ei millään tajunnut lähteä kotiin.

Sunnuntaina ihmiseni alkoivat jo päivällä siivoilemaan ja pakkailemaan. Kyllä me olisimme vielä kauemminkin viihtyneet, veneilemäänkään emme kerenneet... Paluumatkalla kävimme kahvittelemassa Mummun luona ja tippuipa pöydästä minullekin pari mansikkaa. Mummu olisi syöttänyt minulle vaikka kaikki pöydän antimet, mutta Jonna taas pilasi kaiken ja sanoi ettei minulla muka ole nälkä !!!