Syksy saapuu pikkuhiljaa pesääni. Aitaukseni koivun lehdet ovat jo osittain kellastuneet, kynttilöitä on ilmestynyt joka puolelle ja sadeasun käyttö on alkanut.
Ja mikä parasta, hiekkatiellä on lätäköitä vähän väliä!
Varsinkin eilen illalla minulla oli erityisen hauskaa, kun iltalenkin jälkeen Ville unohti kuivata minut ja minä tietysti tiesin tilaisuuteni tulleen ja livahdin kuraisena sänkyyn juuri vaihdetuille lakanoille kierimään, ai että se olikin mukavaa.

Minulle on myös ostettu uusi sohva. Vanha oli niin pieni että kun ensin ihmiseni valtasivat sen, ei minulle jäänyt kuin ahdas rako ja sittenkin piti osittain olla Jonnan tai Villen päällä. Tämä uusi sohva on vaalea, minua on kielletty sotkemasta sitä ja ainakin tähän mennessä olen totellut kuuliaisesti enkä ole astunut kuraisella tassullanikaan sinne.
Tosin siihen tilaongelmaan se sohva ei auttanut. On niin kurjaa olla kaukana muista, joten edelleen etsin itselleni sen kaikkein ahtaimman raon johon voin ängetä ja parhaalla mahdollisella tavalla häiritä muita ja tehdä heidän olo ahtaaksi.
Toisinaan en kuitenkaan halua olla ahtaassa tilassa, silloin asettelen itseni istumaan sellaiseen paikkaan, ettei Jonna näe omalta paikaltaan televisiota.

Toissapäivänä ihmiseni lähtivät kauas Kuopioon asti ostoksille. Minua ei huolittu mukaan, vaan minut vietiin papan luokse hoitoon ja sekös sopi minulle! Siellä sain elämäni ensimmäisen kerran maistaa kuivattua ankkaa ja voi että se olikin hyvää.
Illalla minua tultiin hakemaan kotiin, vaikka olisin minä kyllä vielä toisenkin päivän vierailulla viihtynyt.

Minä ja mummi kuuntelemassa bändiä.

Elokuussa Laukaan kylällä järjestettiin markkinat. Ensin minut jätettiin kotiin, kun jostain ihmiseni taas saivat päähänsä etten muka osaisi olla rauhallisesti siellä ihmisvilinässä.
Pian he kuitenkin tulivat järkiinsä ja hakivat minut mukaan, koska olivat tavanneet kaksi muuta corgia siellä. Emma ja Onni asuivat jossain Leppävedellä, en ollut ennen nähnyt heitä. Emma oli minusta mustasukkainen, se ei olisi halunnut antaa minun leikkiä Onnin kanssa.
Markkinoilla esiintyi myös papan bändi, jota sitten rauhoituin kuuntelemaan.
Kuunteluhetkeni kuitenkin keskeytettiin kun kylän juoppo tuli tökkimään minua haisevilla käsillään. En antanut hänen koskea kauniiseen turkkiini, vaan piilouduin penkin alle.
Minulle luvattiin valjaat, joilla on mukavampi lenkkeillä. Innoissani olin kipittämässä eläinkauppaan sovittamaan, mutta se olikin sujettu. Enkä ole vielä tähänkään päivään mennessä niitä valjaita saanut...


Jonnalla on vähän kipeä olo, olisikohan syysflunssa tulossa. Minä ainakin toivon että nousisi oikein kova kuume niin ei tarvitsisi olla päivällä yksin kotona! Tänään myös jatkuu Salkkareiden uudet jaksot, en malta odottaa iltaa, selviävätköhän Sieviset siitä kolarista...