Pintin joulu

 Joulun tärkein asiahan on siis kinkku:

2. Odota tylsistyneenä, milloin sen saa pois uunista.

1. Laita kinkku uuniin

                            
 
 





                                            

4. Ota käyttöön hyvinharjoiteltu kinkunkerjäysilme.

3. Kinkkua leikatessa, ole valmiina jos jotain tippuu!

Joulunodotukseni siis alkoi jo syyskuussa, jolloin Jonna ystävineen järjesti joulukaudenavajaiset. Joulukaudenavajaisiin kuului piparkakkujen leipomista, torttujen syöntiä, glögin juontia, kynttilöiden polttelua ja yhdessä pelailua. Näissä kekkereissä minun roolini ikäväkyllä oli enemmänkin olla sivustaseuraaja. Piparkakkujenkaan leipomiseen en päässyt osallistumaan vaikkakin kovasti olisin niin halunnut. Valmista torttutaikinaa sain sentään hieman maistaa, mutta enemmänkin olisin kyllä ollut valmis ottamaan. Pelailun alkaessa siirryin suosiolla sivuun omalle paikalleni, etten vahingossakaan huitaise pelinappuloita kumoon pienillä töppö-tassuillani.

 Monesti minulle on kerrottu että "JOULU TULEE", en vain oikein käsitä mistä se tulee? Niimpä siis joka kerta juoksen sinne ilmeisemmälle paikalle odottamaan, eli ovelle - sieltä ne tulijat yleensä saapuvat. Ikäväkseni huomasin, että joulu pääsikin livahtamaan sisään aivan huomaamattani. Olenkin tullut siihen tulokseen että olin varmaan lenkillä sen saapuessa, sillä minun vahtivuorollani ei ovesta ainakaan astunut sisään ainuttakaan joulua.
No, pääasia kuitenkin on, että se pääsi sisään.

23. päivä olin murheenmurtama. Innoissani odotin ihmisteni saapumista kotiin, mutta kun he voihdoin tulivat alkoikin pakkaaminen. Suruissani seurasin sivusta kuinka monta kassillista vaatteita pakattiin. Useampi kassi ei voinut tarkoittaa mitään muuta kun useamman päivän reissua, mihinkäs minut sitten laitettaisiin? :( Sitten alkoi kassien kuskaus autoon ja minut sysättiin makuuhuoneeseen suljetun oven taakse, etten pääse livahtamaan. Voi sitä surun määrää. Mutta sitten ovi avautui ja hihnani otettiin esiin. Ymmärsin että pääsisin sittenkin mukaan, ja mikä parasta, kuulin sanan MUMMILA! Siellä tiesin saavani paljon ruokaa ja huomiota.

Eikä arvaukseni tälläkään kertaa mennyt väärin. Lähes heti perille saavuttuamme minut vietiin lenkille. Ja parin tunnin päästä taas uudestaan. Ja kohta taas uudestaan. Toki välissä täytyi tankata, että jaksaa ulkoilla. Jouluni koostui siis lempipuuhistani, syömisestä ja ulkoilusta.
Jonna oli löytänyt eläinkaupasta reseptin koirien piparkakuille ja niitähän mummin oli tietenkin leivottava minulle. Tosin jouluna en niitä kelpuuttanut, halusin jotain lihaisampaa. Kuten esimerkiksi ehdotonta ja ylivoimaisinta herkkuani kinkkua! Tarkasti muistin olla napittamassa jokaista kinkunsyöjää silmiin niin kauan että sain suupalan. Ja tottahan toki suupalan saatuani täytyi napittaa lisää, koska eihän yksi pala kertakaikkiaan vaan riitä!
Eikä mässäily tietenkään ainoastaan kinkkuun jäänyt. Sain syödäkseni niin paljon, etten edes muista mitä kaikkea maistelin.
Siltikin mummi ja pappa olivat sitä mieltä että näen nälkää, eikä minulla itsellänikään olisi ollut siihen vastaan sanomista, jos minulle olisi tarjoiltu vielä vähän lisää herkkupaloja. Yhteen asiaan olen kyllä hieman pettynyt, mutta ensi jouluna aijon korjata tämän vääryyden. Nimittäin minulle oli unohdettu kattaa paikka joulupöytään! Voitteko kuvitella, että jouduin syömään jouluateriani lattialla koiran tavoin?!

Kyllä minun kanssa muistettiin myös leikkiä. Tämänhetkinen lempileikkini alkaa niin, että ensin etsin pienen kumisen sika -lelun suuhuni ja alan murista. Sitten etsin papan jolle käyn muristen esittelemässä (jo suussani aivan märäksi kuolaantunutta)  aarrettani. Leikin kohokohta on se, kun pappa lähtee juoksemaan perässäni ympäri asuntoa!!!  Siinä sitten häntä heiluen peräkanaa juoksemme ympyrää, enkä osaa sanoa kumpi meistä on enemmän innoissaan tästä leikistä. Saan usein hieman etumatkaa oikaisemalla keittiön pöydän alta, koska pappa ei VIELÄ ole suostunut konttaamaan perässä sieltä.

Olin se minäkin osannut kilttinä olla, ainakin lahjojen määrästä päätellen. Tänä vuonna aijon kyllä olla vielä kiltimpänä, sillä Jonna vei vielä voiton lahjojen määrässä, minä tulin hyvänä kakkosena! Suosikki lahjaksi nousi ehdottomasti sinien, pehmeä ja venyvä köysi. Sain myös mm. erilaisia herkkutikkuja ja luita, palloja, retuutettavan oravan, nappuloita, hampaanpuhdistustikkuja ja muita leluja. Tympein lahja oli kyllä Jonnalta saadut menkkapöksyt, en minä housuja toivonut! Kaiken lisäksi ne olivat aivan liian pienet eiväkä mahtuneet edes kiinni..

Kuten kaikki kiva, myös tämä vierailu loppui aikanaan. Neljän mukavan päivän jälkeen oli taas aika pakata laukut ja palata kotiin. Kotona olikin sitten taas totuteltava tympeään arkeen; muutama lenkki päivässä sai riittää, ruokaa tuli ainoastaan ruoka-aikaan ja silloinkin vaan jouluruokiin verrattuna mauttomia nappuloita ja mikä kauheinta, jouduin taas totuttelemaan viettämään päivät yksin ihmisteni ollessa töissä. Toivottavasti minut huolitaan mummilaan taas ensijouluna, kyllä minä ainakin yritin käyttäytyä oikein mallikkaasti.

P.S. Yllä olevassa kuvassa vastaanotan syntymäpäivälahjaani (31.12, jolloin täytin kokonaiset kaksi vuotta) ja toki minulle muistettiin myös laulaa onnittelulaulu, vaikkakin olin kyllä kiinnostuneempi siitä herkkulahjasta jonka jo haistoin papan kädessä, mutta oli maltettava kuunnella laulu kiltisti.

Lahjasaaliini